Accounting for debt service : The painful legacy of credit booms
Selittääkö lainanhoitokulujen profiili luotonlaajennusten kivuliasta jälkilaskua?
Drehmann, Mathias; Juselius, Mikael; Korinek, Anton (27.06.2017)
Numero
12/2017Julkaisija
Bank of Finland
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:bof-201706271374Tiivistelmä
When taking on new debt, borrowers commit to a pre-specified path of future debt service. This implies a predictable lag between credit booms and peaks in debt service which, in a panel of household debt in 17 countries, is four years on average. The lag is driven by two key features of the data: (i) new borrowing is strongly auto-correlated and (ii) debt contracts are long term. The delayed increase in debt service following an impulse to new borrowing largely explains why credit booms are associated with lower future output growth and higher probability of crisis. This provides a systematic transmission channel whereby credit expansions can have adverse long-lasting real effects. Kun lainanottajat ottavat uutta velkaa, he samalla sitoutuvat ennalta määrättyyn lainanhoito-ohjelmaan tulevaisuudessa. Tämä aiheuttaa ennakoitavan viipeen luotonlaajennuksen huipun ja lainanhoitokulujen huipun välille. Viive on keskimäärin neljä vuotta paneeliaineistossa, jossa seurataan 17 maan kotitalouksien velkoja. Kaksi seikkaa määrää viipeen pituuden: 1) uusien lainojen voimakas autokorreloituneisuus sekä 2) pitkäaikaisten lainasopimusten osuus kaikista lainasopimuksista. Lainahoitokulujen viivästyminen selittää laajalti sen, miksi luotonlaajennukset supistavat tuotannon kasvua ja lisäävät pankkikriisin todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Viivästyminen saa aikaan systemaattisen välityskanavan, jonka kautta runsailla luotonlaajennuksilla voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia reaalitalouteen.